Kielen opiskelu muistuttaa autolla ajon opettelua

Tavoitteena on sisäistää perusasiat hyvin ja siirtyä kehittämään taitoja käytännössä.  Perinteisessä opetuksessa on tapana siirtyä tasolta toiselle edeten yksinkertaisista asioista monimutkaisiin. Ongelma on siinä, että tasojen määrä vain kasvaa kasvamistaan ja oppimismatka sen kun pitenee.  Kuvitelkaapa autokoulua, jossa ohjelma etenee seuraavasti: Mikä on auto? Miten siihen istutaan? Mistä löytyvät ratti ja kytkin? Miten auto tankataan? Millaisia teitä on olemassa? Millaisia liikennemerkkejä matkalla kohdataan? Ja niin edelleen. Tärkein tavoite: päästä rattiin ja ajaa rauhassa sinne minne vain haluaa, alkaa pian tuntua varsin kaukaiselta.

Me näemme asian toisin. Opettajan tehtävä on antaa opiskelijalle alusta lähtien tunne, että hän oppii ja etenee tavoitteidensa mukaisesti.  Tämä tunne syntyy kokemuksesta, jossa opiskelija soveltaa käytäntöön juuri opittua asiaa, ja onnistuu.  Tiedosta syntyy oma taito.  Kenestäkään ei tule formulakuskia autokoulun jälkeen.  Koulun jälkeen kuitenkin tiedetään missä mennään ja miten (millä eväin) päästään eteenpäin.

Mitä kielen osaamisella tarkoitetaan?

Sen voi jakaa passiiviseen ja aktiiviseen osaamiseen. Passiivinen osaaminen pitää sisällään sanojen ja rakenteiden tunnistamisen tekstistä tai puheesta.  Aktiivinen osaaminen sisältää uusien merkitysten ja viestien luomista jo opittujen asioiden pohjalta.

Missä tilanteessa suullinen kielitaito merkitsee enemmän? 

Arki- ja työelämässä suullista kielitaitoa tarvitaan useimmiten erilaisissa keskustelutilanteissa. Sen sijaan luku- ja kirjoitustaitoa tarvitset näihin h-hetkiin valmistautumisessa ja niiden jälkihoidossa.

Nimenomaan kirjoittamisen on todettu lisäävän kestomuistia. Kirjoittamista kurssilla harjoitellaan esimerkiksi laatimalla sähköpostiviesti tai muistilista. Harjoituksen tuloksena kyrillisille kirjaimille muodostuu oma käsiala ja lukeminen sujuvat.

Toiset asiat opitaan ja toiset omaksutaan

Puhumaan opettelevan lapsen tavoite ei sinänsä ole kieliopin tai sanojen oppiminen, vaan pyrkimys saada haluamansa. Sitä varten hänen on tehtävä itsensä ymmärrettäväksi, vaikka sekään ei välttämättä takaa, että hän saisi haluamansa.

Tätä lapsen tavoitteellista kielen oppimista kutsutaan usein kielen omaksumiseksi. Selkeää rajaa tietoisen ja tiedostamattoman oppimisen välille ei kuitenkaan kannata tehdä.

Tietyt asiat, kuten päätteiden käyttö, on helpompi oppia enemmän tai vähemmän tietoisesti. Sen sijaan intonaation ja painon käyttö omaksutaan harjoitusten kautta. Vähemmän tiedostetusta oppimisesta käytetään usein nimitystä kielen omaksuminen.

Meillä kielenoppija lähestyy venäjää eri tilanteissa eri tavoin. Yhdessä työstämme kieliainesta hänelle helpoimmin käytettävissä olevaan muotoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s